Suorittamisen kokemusasiantuntijan kootut muistelmat

Kommentoi

Throwback to 2007. Tässä epätarkassa kuvassa olen minä, lähdössä puolimaratonille reilut kymmenen vuotta sitten. Tuohon aikaan urheilin paljon, jotta voisin paremmin, sillä välillä pelkästään oleminen sattui. Toisaalta olin turtunut kireisiin lihaksiin ja semihankalaan oloon. Kuvaa katsoessani näen sen kaiken piinallisen selkeästi, hymystä huolimatta.

Selkään sattui ja kärsin päänsäryistä. Olin kireä ja jäykkä, eikä varmaan tule yllätyksenä jos sanon että myös mielen tasolla. Ajattelin, että kivut kaikkoaa, jos liikun paljon ja suoritan erilaisia aktiviteetteja. Suoritin ja kontrolloin KAIKKEA, liikuntaa, ruokaa, työtä. Jopa unta, sillä seurauksella että kärsin unettomuudesta. Etenkin öisin ajatukset kieppui kehää kyseisten pakkomielteiden ympärillä samaan aikaan kun jyystin hampaitani yhteen. Myöhemmin ajateltuna luulen, että sisältäpäin iholle pyrki ajatus: olet vääränlainen, muuta itsesi. Yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää, sillä harrastin liikunnan ohella sinnittelyä ja yliyrittämistä kaikissa sen muodoissa. Ahdistuin usein isoissa ryhmissä, mutta reiluuden nimissä myös itseni kanssa. Jännä juttu, että olin kipuineni eri hoitoloiden vakioasiakas.

Hyppy nykyhetkeen: olen Alexander-tekniikan opettaja. Voisinpa väkevästi julistaa, että kaikki hankaluudet ja oman kehon (ja mielen!) epäedulliset tottumukset on voitettu ja liihottelen vapautuneesti hetkestä toiseen. Älä lue enempää, jos haluat uskoa ruusunpunaisiin unelmiin ja viulumusiikilla kuorrutettuihin lopputeksteihin.

Näin ei nimittäin ole. Tottumukset ja uskomukset ovat läsnä lähes kaikessa mitä teen ja ajattelen. Olenhan, ta-daa, ihminen. Ihminen, joka haluaa tehdä parhaansa, ehtiä, kiriä, venyä, joskus uupumisen uhalla. Mutta, onneksi, niinä hetkinä, kun huomaan, että henkinen seinä häämöttää horisontissa ja näkökenttä kapenee, jokin minussa kuitenkin muistuttaa, että voisi(n) olla toisinkin. Niin, miten? Ai niin. Alexander-tekniikan työkaluja käyttämällä, kehon kautta oppimalla, tietoisella ajattelulla.

Voisin muistaa, että voin pysähtyä. Ettei aina ole kiire. Voisin päästää kehon laajenemaan täyteen mittaansa ja sallia hengityksen virrata sisään ja ulos, omassa tahdissaan. Muistutan itselleni, että mulla on aikaa ja vaihtoehtoja. Vaikkapa antaa niskan pehmentyä, selän pidentyä ja leventyä sekä hyödyntää maan/tuolin/sängyn antama tuki. Pysähtyminen antaa minulle keinoja valita, arvioida tilannetta uudelta kantilta, sen sijaan että olisin jatkuvien reaktioiden riepoteltavana. Jos annan itselleni aikaa, ihan vähän vaan, autopilotti väistyy sivuun ja voin olla vapaampi sekä kehon että mielen tasolla. Tällöin ylimääräisestä lihasjännityksestä kuoriutuva keho vie viestiä myös sisäänpäin: sinä riität. Kaikki on oikeastaan aika hyvin. Kehon kautta oppiminen edistää tietoisempaa ja rauhallisempaa läsnäoloa.

Loppuvuosi on minulle Alexander-opettajana uudistumisen aikaa. Uudistan nettisivujani ja suunnittelen seuraavaa vuotta. Tuli mieleen myös uudet käyntikortit ja niiden tilaaminen. Pitäisikö lisätä Alexander-tekniikan opettajan lisäksi titteliksi myös ”Suorittamisen kokemusasiantuntija”?
Tervetuloa vertaistukeen ja oppimaan uutta itsestäsi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *